Mitä tutkittu tieto sanoo taantumasta ja kehityspanostuksista?

Päivitetty: 19. elo 2021

Näinä Koronan ja sen oheisvaikutusten aikana moni johtaja ja yrittäjä miettii, miten saan liiketoiminnan pysymään elossa ja mistä karsin kuluja? Edessä on tilanne, jonka todellisia vaikutuksia esimerkiksi liike-elämään emme vielä tiedä. 


Samaan aikaan pelkkien kulujen karsimisen ohella tulisi huomioida, että ei pysäytä lyhyen tähtäimen ratkaisuilla pitkän tähtäimen kehitystä. Taantuman jälkeen tulee kuitenkin nousukausi. Nykyisen sekavankin tilanteen jälkeen jaetaan markkinaa niiden kesken, jotka tekevät nyt oikeita ratkaisuja pitkällä tähtäimellä.


Mielenkiintoista onkin pysähtyä pohtimaan, onko tulevaisuuteen tähtäävän kehityksen ja investointien karsiminen järkevää, tai ainakaan kokonaan? Mitä kannattaa karsia ja mitä taas ei? 


Aiheesta on tehty useita tutkimuksia. Onhan takanapäin useita taantumia muun muassa 1990-luvulta ja 2000-luvulta. Ehkä niistä saatuja oppeja olisi hyödyllistä tarkastella juuri nyt.

Tutkimusten tuloksia – kaksitahoinen strategia toimii parhaiten


Caroline Flammer ja Ioannis Ioannou tutkivat vuoden 2007-2009 taantumaa taloustietokantoja hyväksikäyttäen ja koostaen tietoa yli 500 amerikkalaisyrityksen otoksesta. He tarkastelevat tutkimuksessa erityisesti neljän eri konkreettisen panostuksen vaikutusta taantuman jälkeisen ajan menestykseen. Nämä neljä tekijää ovat työntekijöiden määrä, vuosittaiset pääoma investoinnit, kuten koneet, laiteet, toimitilat ja, maa-alueet (CAPEX ), vuosittaiset investoinnit tuotekehitykseen sekä panostukset yhteiskunta- ja ympäristövastuuseen (CSR). 


Tutkimuksessa verrattiin panostuksia näihin neljään osa-alueeseen taantuman aikana 2007-2009 ja verrattiin niitä kokonaispääoman tuottoasteen (ROA) kasvuun myöhemmässä ajankohdassa (2010-2011). Toisin sanoen, tutkimuksessa selvitettiin edellä mainittujen neljän tekijän vaikutusta taantuman jälkeiseen menestykseen.



Flammerin ja Ioannoun tutkimuksen tulokset ovat mielenkiintoiset. Tulosten mukaan yritykset, jotka vähensivät henkilöstökuluja tai pääomainvestointeja menestyivät paremmin taantuman jälkeen. Ei erityisen yllättävää, mutta mielenkiintoisempaa oli havainto, että yritykset, jotka eivät vähentäneet tuotekehityspanostuksiaan tai yhteiskunta- ja ympäristövastuupanostuksiaan menestyivät myös paremmin taantuman jälkeen.  Tutkimuksen mukaan parhaiten toimi siis kaksitahoinen strategia, jossa vähennetään henkilöstökustannuksia ja pääoman investointeja, mutta toisaalta pidetään yllä tuotekehitys ja yhteiskunta- ja ympäristöpanostukset. Voidaankin siis sanoa, että liiketoiminnan kehittäminen ja yhteiskuntavastuusta tinkiminen ei tuota pitkällä tähtäimellä parasta lopputulosta. Tutkimuksen tiivistelmä on julkaistu myös tunnetussa Harvard Business Review -lehdessä.


Hyvin saman tyyppiseen lopputulokseen päätyivät myös Harvardin yliopiston professorit Gulati, Nohria ja Wohlgezogen omassa, vielä laajemmassa tutkimuksessaan. Heidän tutkimuksensa käsitti 4700 yritystä, jossa tarkasteltiin yritysten menestystä kolme vuotta ennen taantumaa, taantuman aikana ja kolme vuotta taantuman jälkeen. Tutkimuksen aineistossa tarkasteltiin kolmea taantumajaksoa (1980-1982, 1990-1991 ja 2000-2002).


Gulati, Nohria ja Wohlgezogenin tutkimuksen tulokset ovat hyvin saman kaltaiset, kuin Flammerin ja Ioannoun. Parhaiten toimii strategia, jossa on molempia elementtejä kustannusten tarkasta ja valikoidusta vähentämisestä, harkittujen tuotekehitys- ja markkinointipanostusten li